Pannunmyssy Tilda-kankaista - pieni piristys keittiöön. Taustalla lumipenkan päällä näkyy Poikaasen joulupossu!
Tässä tämän viikoon talvimaisemat takapihalta:
Oiva uskaltautui jo keväthangille:
Roope astuu mieluummin kuvalle maalle.
Ja sukat valmistui jo viikko sitten, 2,5 mm puiset puikot ja lankana (oisko ollut?) Gjestalin Frostia, ainakin oli kiva kutoa ja ihanan väristä!
Poikaanen teki rannekorun parhaalle kaverilleen, mutta ei tainnut olla ihan mieluinen, joten se palautui kotiin. Onhan nuo nelivuotiaat aika reiluja toimissaan, eli ei se heidän ystävyyttä särkenyt.
Tytöt on nyt innostuneet mineistä, mutta mulla on opettelemistä tuo kuvaamisen kanssa.
Leivoksia ja lehtiä:
Even näppärät näpit -blogista löysin vinkin lentien kansista ja tytöt väsäs pikku-lehtiä! Saa nähdä mihin nuo loppujen lopuksi pääsevät.
Jo viikko sitten istuin ja ihmettelin, miksen saa mitään aikaiseksi ja melkein siltä istumalta aloin tehdä puikoilleni omaa pussukkaa. Löysin kaapista vanhan, mutta ihan siistin keittiöpyyhkeen ja siitä se tuli!
Koko noin 86 x 29 cm. Yksi todellinen syy tuon tekoon oli se, kun Annikki ilmoitti joululahjatoiveekseensa kaikki omat puikot ja virkkuukoukut! Ja kun asiaa vähän syvemmältä tutkailtiin, niin kysy ei ollut siitä, etteikö minun saisa käyttää ja lainata (niitä kyllä on), vaan pikemminkin kyse oli siitä, ettei niitä ikinä löytynyt mistään! Tai ehkä mä tiesin niitä omia jemmojani.... mutta näin on parempi!
Toukokuu on kerhojen kanssa kiireinen ja konekin on ollut takuuhuollossa (taas), mutta nyt vähän kuulumisia:
Poikaanen tutustui saksiin, ei nyt ihan ensimmäistä kertaa, sillä paperia on leikattu vaikka kuinka, mutta voisko leikata sohvavilttiä? -voi. Entäs kissaa? - voi. Entäs ilmapalloja? tyhjiä ja täysiä? - voi molempia. Nyt on kyllä kleskusteltu siitä, että vaikka melkein kaikkea voi leikata, niin ei kuitenkaan saa. Varsinkaan kissoja ja äidin käsitöitä.
Tässä paperin leikkuunäyte:
Kevätjuhliin Annikki teki samasta kankaasta hameen uusimman Modan kaavoilla:
ja laukku on omaa designia:
Helatostaina oltiin torilla:
Jotenkin tuntui, että ihan nimi velvoitti ostamaan:
Onhan näissä tekojutuissa ainakin se hyvä puoli, etteivät kelpaa kissoille;-)
Viikolla valmistui Fifi, jotenkin jouluisen oloinen, olisi saanut olla liilanpi, mutta kun piti saada ostaa lohtulankaa ja ei ollut aikaa kiertää kaupoissa....
Lanka: Elfin color
Koko: yläreuna 155 cm ja korkeus 90 cm
Paino: 92 g
Puikot: pyörörautaa 5,5 mm
Ihanaahan tuollaista on kutoa, pehmeä lanka ja tuttu ohje!
Tiullinen Tilda-munia!
Onhan ne vähän kulmikkaita - ei ole kovin helppoa ommella tasaisesti kaartuvaa ja voi olla että vielä puuttuu rohkeutta leikata tarpeeksi pieniä saumavaroja. Jaatketaanpa harjoituksia!
Nyt sain tehtyä tietäjille viitat:
Joustavaan loimusamettiin ompelin "jotain arvokasta" ja nyörit, joilla somitaan edestä. Kyllä oli ihanaa ommella uudella koneella. Varsinkin tätä uutta langoitusta arvostan suuresti, sillä yhtään ei tullut tunnetta, "voi ei taas pitää puolata tai vaihtaa väriä" niin helppoa se on. Varsinkin langan neulaanlaitto on aivan mahtavaa! Vaikka silmät kiinni, niin hyvin se pikku koukku toimii!
Kirkon kaapeista löytyi ihanat seiminuket, mutta paimen puuttui. Tai tuo paimensauvanen hahmo on saanut tehdä Joosefin virkaa, mutta nyt tein yhden uuden hahmon ja katsotaan nyt mitä Maria sanoo onko se paimen vai Joosef:
Pohjaan laitoin vähän mung-papuja, että pysyy paremmin pystyssä. Vanhassa on todennäköisesti hiekkaa sisällä.
Sateinen päivä on kulunut ompeluksien merkeissä. Annikki ompeli lahjaksi tilkkutyynyn:
Marjatta teki itselleen farkkulaukun Annikin vanhojen farkkujen lahkeesta. Tasku on ratkottu samaisista farkuista ja tikattu laukkuun etutaskuksi. Suljetaan napilla ja lenkillä.
Oma osuuteni oli asistenttina toimiminen ja uuden ihana-lehden lukeminen! Poikaanenkin osallistui kovasti ompeluksiin, ja Annikki jo leikkasi kankaasta hänelle oman laukun - nyt vain pitäsi se ommella. Sitten sattui pikkuinen tapaturma; jakkara kaatui Poikaasen ukkovarpaalle, joka meni ihan mustaksi - toivottavasti ei sentään murtunut, taytyy tutkia tarkemmin, kunhan hän herää päikkäreiltä!
Eilen onnistuin houkuttelemaan ihanan mieheni avukseni, kun kerin Huiviklubini langan. Puolituntia siihen meni ja sinä aikana hän jo kehitteli vyyhdin kerimiseen jonkinlaista konetta....
Olin säästänyt housuja yli 10 vuotta ja nyt niille löytyi käyttöä:
Ei poikanen aina noin apea ole: aamutuimaan ei vaan jaksa olla äidin mallina.
Pojalle kahdet housut, joista nämä on tehty mun vanhasta neulepuserosta:
ja nämä mun vanhoista vakosamettihousuista:
Mulle paitapusero, joka vaatii vielä vähän viimesitelyä:
Jo kahtena tiistaiaamupäivänä olen ommellut tätä hiiripäiväpeittoa. Yllättävän hidasta hommaa, toki siinä sivussa on valmistunut kaksi halloveenviittaakin. 
Noi värilliset läntit hiirissä ovat niiden korvat ja on niillä pienet puuhelmisilmätkin.
